SOCIETAL ORIENTATION-STAGE_9

RMH TRAINING

Ruralia-instituutti on Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan osasto, jolla on toimipaikat Mikkelissä ja Seinäjoella.

Instituutti toteuttaa tehtäväänsä:

tekemällä tieteenalojen rajat ylittävää tutkimusta ja osallistumalla opetuksen antamiseen
kehittämällä ratkaisuja yrittäjyyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi
verkostoitumalla ja rakentamalla avoimia oppimisympäristöjä sekä
edistämällä osuustoiminnan tutkimus- ja opetusalaa.

Instituutin painoalat ovat:

paikalliskehitys
kestävä ruokaketju
uudistuva biotalous.

Katja Rinne-Koski & Merja Lähdesmäki:

IKuntalaiset palveluita tuottamassa – maaseudun yhteisölähtöinen palvelutuotanto kunnan viranomaisten legitimaatio-puhunnan ristiaallokossa.

Focus Localis 3/2021

Tiivistelmä

Monen maaseutukylän lähipalvelut ovat siirtyneet kuntakeskuksiin tai loppuneet. Kyläyhteisöissä onkin jouduttu pohtimaan asukkaiden omaa vastuunottoa hyvinvoinnin ja palveluiden tuottamisessa. Yksi keino vastata vaillinaiseen palvelutarjontaan on paikallisyhteisöjen omaehtoinen palvelutuotanto yhteisölähtöisen yhteiskunnallisen yrittäjyyden keinoin. Artikkelissa tutkitaan, miten kylien kehittämisestä vastaavat kunnan viranomaiset suhtautuvat asukkaiden vastuunottamiseen omasta hyvinvoinnistaan yhteisölähtöisen yhteiskunnallisen yrittäjyyden keskustelukäytänteissä ja millaista kuntalaisuutta se luo. Artikkelin aineistona käytetään vuonna 2017 toteutettuja virikehaastatteluja, joissa käsiteltiin Etelä-Pohjanmaan kylien kehittämisestä vastaavien viranomaisten näkemyksiä alueen asukkaiden omaehtoisesta palvelutuotannosta. Haastateltavana oli 11 kuntatoimijaa, joiden suhtautumista asukkaiden omaehtoiseen hyvinvoinnin tuottamiseen analysoitiin palvelutuotannolle annetun diskursiivisen (de)legitimaation ja asukkaille annettujen subjektipositioiden kautta. Tulokset osoittavat yhteisölähtöisen yhteiskunnallisen yrittäjyyden olevan eräänlaista instituution muutostyötä, joka koskee sekä kuntia että kylätoimintaa. Kuntatoimijat suhtautuvat asukkaiden palvelutuotantoon ristiriitaisesti: asukkaille annetaan mahdollisuus osallistua palve-lutuotantoon, mutta vain tietyiltä osin. Osittaisesta delegitimaatiosta huolimatta kuntatoimijoiden puhunta vie kylätoimintaa kohti asukkaiden lisääntyvää vastuunottoa omasta hyvinvoinnistaan ja lähipalveluiden tuottamisesta osana kunnan palvelutuotannon verkostoa.

https://journal.fi/focuslocalis/issue/view/7929/1262

Kunnat monipaikkaisessa kehittämishankkeessa – toimintatutkimuksellinen lähestymistapa oppimisen organisoimiseen. Ruralia Instituutti. Raportteja 203, 2020.

Tiivistelmä

Aluekehittämistä toteutetaan kaikkialla maailmassa hankkeiden muodossa. Hankkeet ovat keskeinen osa julkisen vallan ohjelmaperusteista rahoituksen ohjausta. Tässä raportissa hanketta lähestytään kuitenkin oppimisen näkökulmasta. Kehittämishanke ymmärretään tiettyä tarkoitusta varten organisoituna oppimisympäristönä, jossa synnytetään uutta tietoa ja ratkaistaan ongelmia yhteisvoimin ja kokemuksia jakaen. Lähestymistapa on toimintatutkimuksellinen. Esimerkkitapauksena on alueellisesti laaja kehittämishanke, jonka kautta tarkastellaan kehittämiseen liittyvien teoreettisten ajatusten soveltamista käytäntöön. Näin kirjoittajat osallistuvat keskusteluun siitä, millä tavoin oppiminen voitaisiin nivoa maaseudun paikkaperustaiseen kehittämistoimintaan ja kehittämispolitiikkaan. Käytännön esimerkkinä tarkasteltavan hankkeen tarkoituksena oli löytää ratkaisuja pienten maaseutukuntien kuntataajamien ja kirkonkylien kehittämiseen ja niiden elinvoiman luomiseen. Hanke toteutettiin vuosina 2017–2020. Se oli Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien välinen yhteishanke, joka rahoitettiin Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014-2020. Toteuttajina olivat Mäntyharjun, Heinäveden, Liperin, Valtimon (nykyisin osa Nurmesta), Tervon ja Keiteleen kunnat. Hanketta koordinoi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, jonka kanssa tutkimuksellisesta osuudesta vastasi Itä-Suomen yliopiston Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia. Yksittäisten toimenpiteiden ja kuntakohtaisten ideoiden ja ratkaisujen sijaan raportissa keskitytään projektimuotoisen kehittämisen muotoihin ja toimintatavallisiin (sosiaalisiin) innovaatioihin: miten pienet maaseutukunnat voisivat tehdä kehittämistoiminnastaan vaikuttavampaa verkostomaisesti toimien? Esitetyn esimerkin mukaan pienissä maaseutukunnissa voitaisiin yhteistoiminnan kautta löytää kaivattuja lisäresursseja sekä etsiä tehokkaammin ja lopulta myös löytää todennäköisemmin ratkaisuja monitahoisiin elinvoimakysymyksiin. Keskeisin johtopäätös on, että maaseututaajamien elinvoima syntyy paikkaperustaisesti ja uudistuu ylipaikallisessa vuorovaikutuksessa.

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/316999/Raportteja203.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Mitä olet oppinut yhteistuotannosta hyvinvoinnin edistämisessä? Miksi yhteistuotanto ja sosiaalisen pääoman kartoittaminen ovat tärkeitä hyvinvoinnin edistämisessä? Millä tavalla hyvinvoinnin edistäminen maaseutuyhteisöissä eroaa vastaavasta toiminnasta kaupungeissa? Mitä tarkoittaa kehittämistyön paikkasidonnaisuus (contextual development)? Millä tavoilla luonto- ja taideperustaiset hyvinvoinnin edistämisen menetelmät ovat tärkeitä? Kuinka voit soveltaa oppimaasi arki- ja työelämässäsi?

Tarvitsemme muodonmuutoksia, jotta hyvinvointia, mielenterveyttä sekä sosiaali- ja terveyspalveluita voidaan parantaa maaseutuyhteisöissä. Uskomme, etteivät nykytilanteen ongelmat aiheudu ensisijaisesti välittömistä taloudellisten voimavarojen puutteista. Päinvastaisesti, on helpompaa, luovempaa ja mielihyvää tuottavaa hahmottaa ensin kaikki käytettävissä olevat voimavarat, joita ei ole toistaiseksi käytetty hyvinvoinnin edistämiseen – yhteistoiminnan puutteiden, yhteistuotannon puutteellisen tieto-taidon, silkan yksilön ja yritystenvälisen kilpailun, voiton tavoittelun tai ammatillisten, yritysmäisten tai muiden osaoptimointiin kannustavien etujen ajamisen vuoksi. Opintomatkan viimeisellä taipaleella voit vastata seuraaviin kysymyksiin: Mitä olemassa olevia voimavaroja tunnistat, joita ei ole toistaiseksi käytetty täysipainoisesti hyvinvoinnin tuottamiseen yhteisössäsi? Onko olemassa todellisia esteitä noiden voimavarojen käytölle – vai ovatko nuo voimavarat (hylätyt maalaistalot/luonto ihmeineen/kotieläimet eläinavusteisen toiminnan lähteinä…) vain jätetty silleen? Kuinka yhteistoimintaa ja hyvinvoinnin yhteistuotantoa voidaan tukea yhteisössäsi? Kuinka voisit laajentaa yhteistoimintaan ja yhteistuotantoon osallistuvien toimijoiden verkostoa? Mikä tekee maaseutuelämästä mielekästä? Mikä on sinun suuri unelmasi hyvinvoinnin edistämiseksi maaseutuyhteisössä? Kuinka helppoa tuon unelman saavuttaminen olisi ”saman tien” – vain tarvitaanko useampia askeleita sen saavuttamiseksi? Tällöin ensimmäinen askel olisi….. Ja toinen askel olisi……. Kuinka arvioit: onko unelmasi yhteisöstä vain parin muun vai useiden ihmisten jakama? Tuntevatko he unelmasi? Tunnetko sinä heidän unelmansa? Mikäli vastauksesi jompaankumpaan kysymykseen on kielteinen – mitä asialle voisi tehdä?