RMH TRAINING
Riippumatta siitä, aloitatko opintomatkasi tästä (vai Etapista 1 tai 5), ei myönteisen rakenteellisen muutoksen mahdollisuuksia ja esteiden tunnistamista voi aliarvioida mielenterveyden tulevaisuusnäkymien edistämisessä. Miksi on näin? Huomautettakoon aluksi, ettei yhteiskunta ole mikään muista riippumaton saari (ei edes Ison-Britannian yksikään kaltainen saarivaltio!). Hyvinvoinnin kestävästä kehityksestä suhteessa luontoon ja mielenterveyteen (sisäiseen luontoomme) on viimeisen 40 vuoden aikana tullut globaaleja ilmiöitä. Tässä koulutuksessa rajoitumme yhteiskunnalliseen ulottuvuuteen – kuitenkin korostamalla samalla luontoperustaisten menetelmien soveltamista sekä yhteisöllisten ja yhteiskunnallisten toimiemme riippuvuutta luontoa kunnioittavasta kestävästä kehityksestä.Meillä ei ole käytössämme toimivan yhteiskunnallisen muutoksen koeteltuja työkaluja ja menetelmiä. Tämä johtuu osittain nopeista muutoksista kaikissa länsimaissa; osittain tieto-taidon ja rohkeuden puutteesta rakentaa hyvinvointia edistäviä yhteiskunnallisia käytäntöjä tai edes malleja niiden edistämiseksi. Joten, edessämme on sekä teoreettinen että käytännöllinen ongelma, johon on perusteellisesti pureuduttava.
Yhteistoiminnallisen (kooperatiivisen) mielenterveystyön historia; sekä yhteistuotannon ja sosiaalisen pääoman käsitteelliset kehittelyt ja käytännölliset kokeilut auttavat meitä ymmärtämään myönteisen, hyvinvointia edistävän muutoksen liikevoimia ja merkitystä.
Yksi hyödyllisimmistä teoreettisista työkaluista kumpuaa yhdysvaltalaisen yhteiskuntafilosofi Nancy Fraserin (s. 1947) ajattelusta. Hänen käsitteellinen kehittelynsä taloudellisesta uusjaosta, kulttuurisesta tunnustetuksi tulemisesta ja poliittisesta osallistumisesta asettaa hyvinvoinnin edistämisen asianmukaisiin yhteyksiinsä. Lyhyesti ilmaistuna, yhteiskunnan, tai yhteisön yhteiskunnan pienoiskuvana, hyvinvointi ei ole mahdollista ellei samanaikaisesti edistetä taloudellista tasavertaisuutta (uusjakoa), kulttuurista monimuotoisuutta ja monikulttuurisuutta (tunnustamista) ja poliittisesti demokraattista päätöksentekoa, suomeksi suoraa demokratiaa (osallistumista). Tunnettu suomalainen yhteiskuntatieteilijä Antti Eskola (1934-2018) totesi usein: ”mikään ei ole käytännöllisempää kuin hyvä teoria”.
Maaseutuyhteisöjen kehittämistyö on osoittanut paikkasidonnaisuuden keskeisen merkityksen; ei ole olemassa mitään yleisiä maaseutuyhteisöjen kehittämisen toimintamalleja. Siksi mallien rakentaminen ja kehittämistyö tulisi aina kytkeä niiden kohteena oleviin paikallisolosuhteisiin. Tästä on helppoa olla samaa mieltä, sillä sama pätee myös hyvinvoinnin ja mielenterveyden edistämiseen. Mielenterveyden hyvät käytännöt eivät yleensä ole siirrettävissä eivätkä monistettavissa.
Toimivaa, yleistä hyvinvointiteoriaa tarvitaan silti, jotta näemme metsän (yksittäisten yhteisöjen) puilta. Teorian periaatteita on kuitenkin tulkittava aina tapauskohtaisesti sekä tilanne- ja paikkasidonnaisesti.
Voit edetä tässä jaksossa pohtimalla ensin hyvinvoinnin yhteistuotantoa ja sosiaalista pääomaa. Sitä seuraa esimerkkejä, miten Nancy Fraserin käsitteitä on sovellettu mielenterveyden edistämiseen. Seuraavaksi on vuorossa maaseutuyhteisöjen kehittämistyön esittely, esimerkkinä Ruralia -instituutin toiminta. Lopuksi voit palata katsomaan taaksepäin, mitä olet oppinut. Tai ehkäpä päädyt lähtemään opintomatkalle- uudestaan jostakin muusta etapista!
Annahan minun kertoa sinulle suurimmasta ja pitkäaikaisimmasta mielenterveyden edistämisen unelmastani – ja tuon unelman synnystä! Palattuani elokuussa 1991 silmäni ja mieleni avanneelta opintomatkalta kauniista Italian maasta eri tavalla kauniiseen kotimaahani, olin oivaltanut, että työvoiman yhteisöllinen myynti – vastakohtana vallitsevalle työvoiman yksilölliselle myynnille – voi edistää paremmin terveyttä, voi olla tuottavampaa ja mielihyvää aikaa saavampaa. Miksi? Yksinkertaisesti siksi, että työn suorittamisesta vastaa aina yhteisö, jonka intressinä on tehtävän valmiiksi saattamisen ohella sen tekijöiden hyvinvoinnin ja terveyden vaaliminen. Yhteisöllisessä työvoiman myynnissä kukin osallistuu omien voimavarojensa ja terveydentilansa sallimissa rajoissa.
Without doubt, my experience and the dream of establishing work and social cooperatives went unnoticed and ignored for years – my dream, as if I was ‘speaking Hebrew’, was not near to anyone else’s dream up here in Finland at that time. After a few years, things changed momentarily for better, and now for the last few years this dream has again lost its appeal.
Sosiaalinen yritystoiminta tarkoittaa muun muassa palvelujen ja tuotteiden myyntiä markkinoilla niin, että niiden tuotantoprosessit edistävät (mielen) terveyttä eivätkä vahingoita osallistujiensa terveyttä siinä määrin kuin yksilöllinen palkkatyö, joka voi altistaa meidät esimerkiksi stressille. Sosiaalisella yritystoiminnalla on kriittinen suhde kapitalismiin/markkinaliberalismiin perustuvaan talouteen, jossa työntekijä on usein alisteinen yrityksen voiton tavoittelulle.
Luonnollisesti, kokemukseni ja unelmani sosiaalisen yritystoiminnan vakiinnuttamiseksi eivät saaneet muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta minkäänlaista vastakaikua. Aluksi tuntui kuin olisin puhunut hebreaa, kuten sanonta kuuluu. Mutta muutamien vuosien kuluttua eri kansalaisjärjestöissä ja mielenterveyttä edistävissä yhdistyksissä kiinnostus sosiaalista yritystoimintaa kohtaan heräsi.
Suomessa on parhaillaan virinnyt tarve uudenlaiselle liiketoiminnalle, jossa yhteiskunnallinen yritys (vrt. aiempi sosiaalinen yritys) perustetaan halusta luoda ratkaisu johonkin yhteiskunnalliseen ongelmaan ja tuottaa ns. yhteistä hyvää. Tällaisen yrityksen toiminta voi olla kannattavaa, mutta ensisijaisesti se ei tavoittele voittoa omistajilleen, vaan ohjaa suurimman osan voitostaan valitsemansa yhteiskunnallisen tavoitteen toteuttamiseen. Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan tällaisia yrityksiä olisi Suomessa vuonna 2021 yhteensä 1700 ja niissä työskentelee jopa 50 000 ihmistä. Pääosa näistä yrityksistä työskentelee sosiaali- ja terveysalalla, hyvinvointipalveluissa sekä kiertotalouden ja ympäristöalan piirissä.
Voiko hyvinvoinnin edistämisellä kilpailla?
Tästä voit lukea enemmän:
Salo, Markku: Hullut Mielenterveysmarkkinat. Vastapaino, Tampere 2019. (sivut 269-282).
Community Mental Healthcare. Trieste, Italy.
https://www.livingwellsystems.uk/trieste
Sosiaalisen yritystoiminnan lisäksi on myös muita yhteistuotannon käytäntöjä ja käsitteitä. Niihin kuuluvat yhteistoiminta, hyvinvoinnin yhteistuotanto ja sosiaalinen pääoma. Näistä käsitteistä ja ilmiöistä enemmän seuraavaksi…
Yhteistuotannolla tarkoitetaan eri toimijoiden saman pöydän ääreen asettumista jaettuna ongelmien ratkaisemiseksi. Se on siten paljon enemmän kuin sana tai tutkimuksellinen käsite. Käytännössä, yhteistuotantoon osallistuu alusta asti myös palvelujen käyttäjät, konsultteina, osallistujina ja työntekijöinä. Parhaimmillaan heitä arvostetaan tasaveroisina kumppaneina, joilla on valtaa ja mahdollisuutta vaikuttaa tehtäviin päätöksiin.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannossa yhteistuotanto voidaan määritellä lähestymistavaksi, missä palvelujen käyttäjät, heidän omaisensa, omaishoitajat, palveluorganisaatiot ja palvelujen tilaajat työskentelevät yhdessä tasavertaisesti, jakavat kokemuksia palvelujen vaikutuksista ja osaamisesta palvelujen ja niitä kehittävien hankkeiden suunnittelua, tuotantoa ja arviointia varten. Tällöin tunnustetaan, että palvelujen käyttäjille ja heidän perheillään on tietoa ja kokemusta, joiden avulla palveluja voidaan tehdä paremmiksi.
Teoreettisesti yhteistuotantoa on määritelty eri tavoin. Esimerkiksi ilmiön arvostettu tutkija Victor Pestoff määrittelee yhteistuotannon, yhteishallinnoinnin ja yhteisomistuksen seuraavasti:
Yhteistuotannossa (co-production) kansalaisten tuottavat ainakin osittain käyttämiään palveluita. Siinä kansalaiset eivät ole taloudellisesti tai muutoin riippuvaisia julkisista toimijoista kehittäessään uusia tai parantaessaan olemassa olevia palveluita. Tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että julkinen valta tarjoaa suoraan taloudellista ja muuta tukea kansalaisille, yhteisöryhmille ja pienille voittoa tavoittelemattomille yhdistyksille.
Yhteishallinnointi (co-management) viittaa tilanteisiin, missä eri organisaatiot työskentelevät rinta rinnan palvelun tai hankkeen tuotannon koordinoimiseksi. Tässä kansalaisten suora osallistuminen ei ole välttämätöntä, mutta eri organisaatioiden ja yhden organisaation eri osastojen toimijat käyttävät voimavarojaan antaakseen välitöntä panostaan määrätyn hankkeen tai palvelun tuotannossa.
Yhteissuunnittelu (co-governance) tarkoittaa palvelun tai hankkeen strategista suunnittelua. Eri organisaatioiden ja yhden organisaation eri osastojen toimijat määrittävät yhdessä toimenpideohjelmien tärkeysjärjestystä, mikä voidaan muuntaa strategisiksi suunnitelmiksi. Toimintatapa muistuttaa läheisesti kumppanuutta kaupunkien ja maaseutuyhteisöjen elvytyksessä.
Tärkeää on ymmärtää, että jokaisen palvelun ja hankkeen kehittämisessä ja tuotannossa yhteistuotannolla, yhteishallinnoinnilla ja yhteissuunnittelulla on jossakin määrin oma paikkansa mutta ne ovat kuitenkin eri asioita. Välitön palvelun yhteistuotanto on erilaista kuin tiivis yhteistyö toisen organisaation kanssa palvelun yhteishallinnoinnissa. Yhteistuotanto ja -hallinnointi liittyvät määrätyn palvelun tai hankkeen tuottamiseen, kun sen sijaan yhteissuunnittelu koskee ensisijaisesti yhteistyötä (yleisempien) palvelujen strategioiden ja politiikkaohjelmien laatimiseksi.
Hyvä suomenkielinen johdatus lähdeviitteineen.
Niemelä, Jorma: Kumppanuus, yhteistuotanto ja tulosperusteisuus sote-tuotantoon? Doktriini 2019.
-
- Onko sosiaalisen pääoman tunnistaminen ja sen eri ilmenemismuotojen tunnistaminen ja arvostaminen hyödyllistä hyvinvoinnin edistämiseksi yhteisössäsi?
- Millaisia sosiaalisen pääoman muotoja yhteisössäsi on vahvasti esillä? Millaisia on vain kohtuullisesti käytettävissä? Millaisia muotoja tarvittaisiin hyvinvoinnin edistämisessä, joita ei toistaiseksi ole ollut näköpiirissä?
- Onko osallistumisen ja suoran demokratian määrälliselle ja laadulliselle vahvistumiselle olemassa esteitä? Minkälaisia nuo esteet ovat?