RMH TRAINING
Tervetuloa kansainvälisen Rural Mental Health (RMH) hankkeen koulutukseen. Tämän koulutussivuston ovat luoneet Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak) yhteistyössä brittiläinen Merseyside Expanding Horizons (MEH) järjestön kanssa.

Mielenterveys ja maaseudun hyvinvointi ovat moniulotteisia ilmiöitä. Siksi olemme pohtineet koulutuksen rakentamista siten, että se voi kehittää ymmärrystäsi mielenterveydestä maaseutuyhteisöissä. Toivottavasti koulutus myös voimaannuttaa sinua kehittämään elin- ja työympäristöäsi riippumatta siitä, oletko ensisijaisesti kansalaistoimija, mielenterveyspalvelujen käyttäjä, omaishoitaja, mielenterveys- tai muun sosiaali- ja terveyspalvelujen ammattilainen, hallinnollinen toimija ja kunnallispoliitikko.

Koulutuksessa on kolme eri vaihtoehtoista etenemistapaa. Voit aloittaa oman mielenkiintosi mukaan joko yksilöä, yhteisöä, tai yhteiskuntaa koskevista oppisisällöistä.

Koulutuksen eri sisältöjen, kirjoitusten, videoiden sekä tutkimusartikkelien työstämiseen ja kokoamiseen ovat osallistuneet RMH -hankkeen toimijoina Päivi-Niiranen Linkama, KT (Diak); Markku Salo, YTT (Diak); Joe Hemington (MEH) ja Francesca Iaquinta (MEH).

Toivotamme sinulle antoisia hetkiä Rural Mental Health koulutuksen parissa!

Koulutuksen tavoitteet:
  • Lisääntynyt ymmärrys henkisestä hyvinvoinnista erilaisissa elämänyhteyksissä ja -tilanteissa.
  • Vahvistunut tieto-taito yksilöllisen, yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kehittämiseksi maaseutuyhteisöissä.
  • Lisääntynyt toimintakyky luottamuksen, vuoropuhelun ja yhteistuotannon rakentamiseksi eri toimijoiden, kuten julkisten viranomaisten, kansalaisjärjestöjen, maanviljelijöiden, taiteilijoiden ja kokemusasiantuntijoiden, välillä.
  • Tutustuminen mielenterveyden yhteiskunnallisen mallin periaatteisiin ja teoreettisiin lähtökohtiin.

Koulutus muodostuu kolmesta eri mielenterveyden ulottuvuudesta ja se sisältää kaikkiaan yhdeksän eri etappia. Etapeissa keskitytään mielenterveyden ymmärtämiseen moniulotteisena ilmiönä sekä henkisen hyvinvoinnin tukemisen strategioihin ja menetelmiin yksilöllisesti, yhteisöllisesti ja yhteiskunnallisesti.

Voit aloittaa yhdestä seuraavista kolmesta suuntautumispolusta ja edetä sitten siitä valintasi mukaan jompaankumpaan seuraavista…

I. Yksilöllinen ulottuvuus (Etapit 1–4);

II. Yhteisöllinen ulottuvuus (Etapit 5–7);

III. Yhteiskunnallinen ulottuvuus (Etapit 8–9).

Web-sivusto sisältää johdattavia kirjoituksia, artikkeleita, power point -esityksiä, videohaastatteluja ja muuta videomateriaalia. Ehkä tärkein sisältö on kuitenkin pohdintakysymykset, joiden avulla voit yhdistää näitä aineistoja omiin elämänkokemuksiisi, työelämän kokemuksiisi ja oppimiseen. Suurin osa näistä materiaaleista on hankkeen edellä mainittujen henkilöiden tuottamaa tai tähän kokoamaa.

Yksilölliseen ulottuvuuteen kuuluvat:

  • Yksilön elämäntarina; kuten mielenterveysongelmat ja oman elämänhallinnan (recovery) näkymät.
  • Mielenterveyden ymmärtäminen aktiivisena yhteisöihin osallistumisena.
  • Henkisen hyvinvoinnin ymmärtäminen yksilöllisenä ja yhteisöllisenä voimavarana.
  • Oman elämänhallinnan ymmärtäminen moniulotteisena ilmiönä.

Yksilöllistä ja yhteisöllistä ulottuvuutta silloittavat:

  • Omien elämäntarinoiden jakaminen vertaistukiryhmissä.
  • Osallistuminen vertaisryhmiin
  • Henkilökohtaisen ja ryhmän jäsenten elämänhallinnan vahvistaminen.
Yhteisölliseen ulottuvuuteen kuuluvat:
  • Yhteisöllistä mielenterveyttä tukevien työkalujen ja menetelmien, kuten luontolähtöisen hyvinvointityön, eläinavusteisen toiminnan sekä luovien taiteiden ja muun luovan toiminnan jäsentäminen.
  • Kokemusasiantuntijuuden edistäminen.
  • Myönteisen diskriminaation puolesta kamppaileminen.
  • Stigman vastainen taistelu.
Yhteisöllistä ja yhteiskunnallista ulottuvuutta silloittavat:
  • Yhteiskunnallinen yritystoiminta.
  • Kokemusasiantuntemukselle perustuvat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä kehittämis-, arviointi- ja tutkimushankkeet.
  • Palvelujen käyttäjien roolin vahvistaminen päätöksenteossa, jne.
Yhteiskunnalliseen ulottuvuuteen kuuluvat:
  • Syrjittyjen yhteiskunnallisten roolien muodonmuutos (”kohti keskusta!”)
  • Hyvinvointia edistävien käytäntöjen tuottaminen taloudellisen uusjaon, kulttuurisen tunnustetuksi tulemisen ja poliittisen vaikuttamisen periaatteiden mukaisesti.
  • Uudet, luontosuhdettamme tervehdyttävät toimintatavat
Yhteiskunnallista ja yksilöllistä ulottuvuutta silloittavat:
  • Tuleminen tietoiseksi omista yksilöllisistä, yhteisöllisistä ja yhteiskunnallisesti hyvinvointia parantavista pyrkimyksistä ja unelmista sekä toimintakyky näiden pyrkimysten edistämiseksi.
  • Yksilöllisten pyrkimysten ja unelmien yhdistäminen luontoa kunnioittavaan kestävään kehitykseen.
  • Yksilön yhteisöllisen roolin ymmärtäminen yhteiskunnallisesti ja maailmanlaajuisesti.
Mielenterveys käsitteenä? Mitä on mielenterveys? Ehkä kysymme sitä vain ja ainoastaan silloin, kun koemme asiaan sisäistä pakottavaa tarvetta. Koemme tarvetta mielenterveyden tunnistamiseen ja pohdintaan nähdessämme televisiosta jonkin traagisen tapahtuman, kuten koulujoukkosurman. Silloin emme pohdi mielenterveyttä, vaan sen puutetta. Tällöin liitymme helposti sellaiseen ajattelutapaan terveydestä, johon sisältyy ja jonka koemme (mielenterveys)ongelmaksi tai jopa hulluudeksi ja joka pitäisi ottaa hallintaan ja taltuttaa). ’Mielenterveysongelma’, ’mielenterveyden häiriö’, ’henkinen pahoinvointi’, ’hulluus’ – rakkaalla lapsella tuntuu olevan monta nimeä. Mutta, kas kummaa, terveys ja mielenterveys ovat aivan toista maata. On mahdollista, ehkä jopa todennäköistä, ettei mielenterveys ole laisinkaan sukua mielenterveysongelmalle. Mielenterveysongelma ei kuitenkaan tarkoita mielenterveyden puutetta! ”Kielemme rajat ovat todellisuutemme rajat”, kuten kuuluisa filosofi Ludwig Wittgenstein aikanaan totesi. Mielenterveyskielessä on käytetty sanoja, jotka ovat vahingollisesti lisänneet mielenterveyden väärinymmärtämistä. Englannin kielestä tulleet sanat, ’kuntoutus’ (‘re-habilitation’), ‘re-covery’ (jota ei ole onnistuttu suomentamaan!) ja ’re-lapse’ vievät meidät helposti harhaan itse asian ymmärtämisessä. Tuon harhan määräaseman nimi on ’normalisaatio’. Silloin kun ’voidaan paremmin’, ’tullaan täysin järkiinsä’, tai ’päästään omalle polulle’, emme ajattele ensisijaisesti palaamista jonnekin, mistä olemme tulleet. Vain normalisaation viitekehys synnyttää tällaisen harhaisen mielikuvan! Ymmärryksemme siitä, mitä mielenterveys ”todella” tarkoittaa, on löydettävä uudelleen! Sitä on rakennettava, oivallettava ja kehitettävä edelleen. Tämän hankkeen toimijoiden ymmärryksen mukaan, mielenterveys on joka tapauksessa yhteiskunnallinen konstruktio – niin kuin lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet mielenterveysongelmien olevan myös sosiaalisen elämän rakenteistamia. Tähän kuitenkin päättyvät ’mielenterveyden’ ja ’mielenterveysongelmien’ yhtäläisyydet. Ettei asia menisi heti alkuun liian monimutkaiseksi, palautettakoon mieleen, että tehtävämme on antaa sinulle kompassi, jotta voit itse osallistua mielenterveyden uudelleen löytämiseen. Ennen kuin ”laskemme” sinut matkalle, muutama sana toisesta, moniulotteisesta ilmiöstä, nimittäin ’maaseudusta’.

Maaseutuyhteisö käsitteenä Maaseudun ja maaseutuyhteisön ymmärtäminen voi olla vielä moniulotteisempaa kuin mielenterveyden. Onko ’maaseutu’ ’kaupungin’ tai ’urbaanin’ vastakohta? Onko, esimerkiksi New York Cityn Keskuspuisto puineen ja lampineen maaseutua suurkaupungin keskellä? Entä maaseutukylien suuret kauppakeskukset, joissa myydään täysin samoja suuryritysten tuotteita kuin suurkaupungeissakin – ottamatta paikallistuottajien korkealaatuisempia tuotteita edes niiden hyllyille? Entä ne sadat tuhannet suomalaiset, jotka matkaavat viikonloppuisin ja kesäisin mökeilleen tuhansien järviemme tuntumaan – olemmeko yhä sidoksissa maaseutuumme, vai keitä oikein olemme? Missä siis kulkee kaupunki- ja maalaismaisen elämän rajalinja? Ehkä onkin hyvä asia, ettei meillä ole valmiiksi pureskeltuja vastauksia eikä ratkaisuja siihen, miten mielenterveyttä voidaan edistää maaseutuyhteisöissä. Olemme silti jokseenkin vakuuttuneita siitä, että näissä yhteisöissä ja niiden ympäristöissä on paljon käyttämättömiä voimavaroja mielenterveyden ja yleensä yhteisöllisen hyvinvoinnin edistämiseen. Uskomme myös, että sinä ja te voit/voitte löytää vielä toistaiseksi tunnistamattomia voimavaroja tähän työhön. Ei muuta, kuin opintomatkalle! Emme toki jätä sinua yksin, vaan matkaamme kanssasi tekemällä sinulle kysymyksiä ja tarjoamalla muuta apua, minkä varassa voi suunnistaa matkallasi.

Mielenterveys tarkoittaa

  • Ymmärrystä henkisestä hyvinvoinnista;
  • Yksilöllisiä, yhteisöllisiä, yhteiskunnallisia keinoja
  • hyvinvoinnin saavuttamiseksi;
  • Lisääntyvää ymmärrystä mielenterveyden suhteesta:
  • fyysiseen terveyteen – ei ole terveyttä ilman mielenterveyttä;
  • hyvinvointiin – ei ole mielenterveyttä ilman riittävää taloudellista uusjakoa, kulttuurista tunnustetuksi tulemista ja osallistumista omaa elämäämme koskevaan päätöksentekoon;
  • vallitsevaan maailmantilaan – ei ole mielenterveyttä ilman, että suhteemme luontoon muuttuu siten, että opimme elämään kestävän kehityksen mukaisesti.