RMH TRAINING
JOHDANTO

Tässä asiakirjassa esitellään levittämisstrategia Rural Mental Health (RMH) ‑hankkeelle, 3-vuotiselle Erasmus+ -hankkeelle, ohjelmassa Key Action 2: Cooperation for innovation and the exchange of good practices (hankenumero 2019-1-FR01-FR01-KA204-063060), joka sai rahoitusta Euroopan komissiolta.

Koulutusmateriaali on käytännön opas, joka on laadittu tukemaan yhteisöjen johtajien, kirkon johtajien, opettajien ja muiden sellaisten toimijoiden oppimista ja koulutusta, jotka ovat tekemisissä maaseudun kohderyhmän kanssa – erityisesti teini-ikäisten ja yksinäisten työntekijöiden kanssa. Moduulit on suunniteltu helpottamaan käsiteltäviin aiheisiin liittyvien taitojen oppimista, ymmärtämistä ja kehittämistä.

Miten tätä opetussuunnitelmaa käytetään
Opinto-ohjelma on jaettu neljään moduuliin:

  • Moduuli 1: Yksilöön tutustuminen
  • Moduuli 2: Itsetietoisuus ja henkilökohtaisten tarpeiden ymmärtäminen
  • Moduuli 3: Viisi tapaa mielen hyvinvointiin
  • Moduuli 4: Maaseudun mielenterveyspalvelujen yhteistuotanto
Eri moduuleissa pohditaan eri aiheita. Jokainen moduuli sisältää sarjan tehtäviä, jotka auttavat ihmisiä pohtimaan tarpeitaan, tukipiiriään ja yhteisöä. Moduulit on tarkoitettu korreloimaan Rural Mental Health

‑hankkeen IO2-osion teoreettisten oppimismoduulien kanssa ja täydentämään niitä.
MODUULI 1: Yksilöön tutustuminen
Yksilöön tutustuminen
Tavoitteet
  • Rakentaa luottavainen suhde yhteisön ja yhteisön jäsenten välille
    •
  • Ymmärtää, mikä on yksilölle tärkeää
    •
  • Kehittää rakentavia taitoja: empatiaa, aktiivista kuuntelua ja viestintää
    		•
    Oppimistulokset
  • Yksilön tarpeiden ja odotusten ymmärtäminen
  • Aktiivisen kuuntelun kehittäminen
    • Tehtävät
  • 1. Leimautumisharjoitus
  • 2. Aktiivisen kuuntelun harjoitus
  • 3. Tukipiiri
  • 4. Henkilökeskeinen suunnitelma
  • 5. Yksisivuinen profiili
    • Lisätiedot
    Tehtävä 1: Leimautumisharjoitus
    Tavoitteet: Leimautumisharjoitus on tehtävä, joka auttaa kouluttajia ymmärtämään, miten osallistuja näkee itsensä. Harjoituksen avulla osallistujat oppivat tunnistamaan leimat, jotka yhteiskunta on heille antanut tai jotka he ovat antaneet itselleen, ja ymmärtämään, miten he näkevät nämä leimat. Harjoituksen tarkoituksena on tarkastella näitä leimoja ja saada osallistujat pohtimaan, miten he voivat toimia negatiivisten leimojen muuttamiseksi tai niistä eroon pääsemiseksi estääkseen niiden vahingolliset vaikutukset mielenterveyteensä. Lisäksi tarkastellaan sitä, kuinka yhteisön antamat negatiiviset leimat vaikuttavat paitsi siihen, miten muut ihmiset näkevät meidät, myös siihen, miten näemme itse itsemme.

    Menetelmä: Osallistujia pyydetään kirjoittamaan muistilapuille leimoja, jotka he antavat itse itselleen tai jotka yhteiskunta on antanut heille. Nämä voivat olla niinkin yksinkertaisia asioita kuin poika tai tytär. Arvostelevia leimoja ovat esimerkiksi vammainen, skitsofreeninen, rikollinen, nuori henkilö. Sitten ohjaaja pyytää osallistujia jaottelemaan nämä leimat kolmeen ryhmään sen mukaan, miten he itse kokevat ne: positiiviset, neutraalit ja negatiiviset. Kun he ovat tehneet tämän, ohjaaja pyytää osallistujia pohtimaan leimojen ryhmiä ja kysyy: ”Luuletteko, että yhteisö ja ihmiset, jotka rakastavat teitä ja välittävät teistä, olisivat jaotelleet leimat samalla tavalla?” Lopuksi ohjaaja pyytää jokaista osallistujaa valitsemaan kolme leimaa, jotka ovat tärkeimpiä hänen identiteetilleen ja jotka ovat määrittäneet hänen elämäntarinaansa tähän mennessä.

    Materiaalit: kyniä, muistilappuja ja paperiarkkeja

    Ohjeet:

    1. Pyydä osallistujia luettelemaan itseensä liittyviä leimoja.

    2. Pyydä osallistujia jaottelemaan leimat seuraaviin kolmeen ryhmään:

    Positiiviset

    Kaikki positiivisia kykyjä tai ominaisuuksia kuvaavat leimat

    Neutraalit

    Kaikki leimat, jotka eivät ole positiivisia tai negatiivisia

    Negatiiviset

    Kaikki negatiivisia asenteita tai ajatuksia kuvaavat leimat

    3. Ohjaaja kysyy: ”Luuletko, että yhteisö jaottelisi leimat eri tavalla kuin sinä?” ja auttaa ryhmää keskustelemaan tästä kysymyksestä.

    4. Ohjaaja pyytää osallistujia valitsemaan kolme leimaa, jotka ovat ominaisia heidän identiteetilleen ja määrittäneet heidän elämäntarinaansa tähän mennessä.

    5. Negatiivisten leimojen osalta ohjaaja kysyy osallistujalta: ”Mitä tarvitset muuttaaksesi tätä käsitystä? Miten aiot tehdä sen?”

    Reflection: Pohdintaa: Leimautumisharjoitus edellyttää, että ohjaaja kuuntelee ilmaistut asiat mahdollisimman objektiivisesti. Ohjaajan on tärkeä säilyttää ei-tuomitseva asenne, koska jotkut osallistujat saattavat laittaa negatiiviset leimat neutraaliin tai positiiviseen ryhmään. Ohjaajan on ensin tutustuttava yksilöön ymmärtääkseen tämän tarpeet ja odotukset. Samalla ohjaajan on rakennettava luottamuksellinen suhde henkilöön aktiivisen kuuntelun avulla.
    Tehtävä 2: Aktiivinen kuuntelu
    Tavoitteet: harjoituksen tavoitteena on, että osallistujat ymmärtävät aktiivisen kuuntelun tärkeyden työskennellessään yhteisön ihmisten kanssa ja että sanallisella ja sanattomalla viestinnällä voi olla joko positiivinen tai kielteinen vaikutus tuettavaan henkilöön. Materiaalit: Ohjeet sisältävät kortit henkilölle, jonka tehtävänä on kuunnella. Ohjeiden sisältö on seuraava:
    • Vältä katsekontaktia.
    • Vaihda aihetta.
    • Nouse ylös ja kävele ympäriinsä.
    • Liikehdi levottomasti.
    • Vähättele/naura.
    • Istu kädet puuskassa katsellen ympäri huonetta.
    Sekä lisäksi:
    • Säilytä hyvä katsekontakti sekä ystävällinen ja avoin ilme.
    • Vahvista, että ymmärrät sanotut asiat.
    • Lean forward
    • Nojaa eteenpäin.
    • Reagoi myönteisesti siihen, mitä sanotaan.
    • Käytä avointa kehonkieltä.
    • Peilaa puhuvan henkilön kehonkieltä
    Menetelmä: Ohjaaja pyytää osallistujia menemään kolmen hengen ryhmiin ja kertoo, että tässä harjoituksessa jokainen osallistuja omaksuu kuuntelijan, asiasta puhuvan henkilön tai tarkkailijan roolin. Ohjaaja selittää, että puhujana toimiva henkilö valitsee itse aiheen tai asian, ja hänen tavoitteenaan on puhua viiden minuutin ajan. Esimerkiksi harrastus tai erityinen kiinnostuksen kohde voi olla aihe, josta pystyy puhumaan vapaasti, intohimoisesti ja tarpeeksi kauan. Tässä vaiheessa on tärkeää muistuttaa koko ryhmää luottamuksellisuuden ja perussääntöjen tarpeesta. Seuraavaksi ohjaaja puhuu kuuntelijoina toimiville osallistujille ja selittää, että heidän tehtävänsä on noudattaa ohjaajan heille antamissa korteissa olevia ohjeita. Ohjeiden mukaan heidän on osoitettava joko negatiivista sanallista ja ei-sanallista viestintää tai positiivista viestintää. Ohjaaja vaihtaa kortit harjoituksen puolivälissä. Lopuksi ohjaaja keskustelee tarkkailijan roolista jäljellä olevien osallistujien kanssa. Heitä pyydetään tekemään havaintoja siitä, mikä on positiivista ja mikä negatiivista viestintää, mikä vaikutus kuuntelijan käytöksellä on puhujaan ja miten muutos kuuntelijan käytöksessä vaikuttaa puhujaan. Harjoituksen lopuksi ohjaaja johtaa koko ryhmän keskustelua, jossa selvitetään, miltä kuuntelevista henkilöistä tuntui harjoituksen eri vaiheissa.
    Ohjeet:
      • 1. Pyydä osallistujia menemään kolmen hengen ryhmiin. Kukin ryhmä päättää, kuka on kuuntelija, puhuja ja tarkkailija.

        2. Kerro kuuntelijoille heidän roolistaan ja selitä toimintakorttien käyttö.

        3. Kerro puhujille heidän roolistaan ja muistuta luottamuksellisuudesta ja perussäännöistä.

        4. Kerro tarkkailijoille heidän roolistaan ja siitä, mitä heidän on erityisesti pidettävä silmällä.

        5. Ohjaa koko ryhmää keskustelemaan siitä, miltä eri roolien tekeminen tuntui.

    Tehtävä 3: Tukipiiri
    Tavoitteet: Tukipiiriharjoituksen tavoitteena on auttaa yksilöitä kuvittelemaan itsensä ympyröiden (ks. liite 1) keskelle. Harjoitus auttaa aikuiskouluttajaa ymmärtämään, ketkä ovat yksilön tukena olevia keskeisiä toimijoita. Ympyröitä täyttävälle henkilölle on tärkeä selittää, ettei oikeaa tai väärää vastausta ole. Harjoituksella voidaan myös havainnollistaa, kuinka sosiaalisesti eristynyt mielenterveysongelmista kärsivä henkilö voi olla. Hänen ympärillään saattaa olla enemmän ammattilaisia kuin ystäviä ja perhettä. Tämä voi saada aikuiskouluttajan ymmärtämään, että osa hänen tehtäväänsä on ottaa yksilö mukaan yhteisön toimintaan, josta tämä on kiinnostunut ja jossa on samanhenkisiä yhteisön jäseniä.

    Materiaalit: kynä ja kaavio (liitteenä) Menetelmä: Käyttämällä liitteessä 1 olevaa mallia ohjaaja tekee tapaustutkimuksen henkilöstä, jolla ei ole paljon tai yhtään perhettä ja ystäviä, vaan joitain tuttavia ja ympärillään paljon ammattilaisia. Sen jälkeen osallistujia pyydetään täyttämään malli omalta osaltaan ja tunnistamaan kaikki heidän elämässään olevat ihmiset. Lähin ympyrä edustaa ihmisiä, jotka rakastavat heitä, esimerkiksi vanhempia, kumppaneita ja ehkä sisaruksia (tässä tulisi olla vain ihmisiä, joihin henkilö voi täysin luottaa). Toinen ympyrä edustaa ihmisiä, joita he näkevät säännöllisesti, joiden läsnäoloa elämässään he todella arvostavat ja joiden menettämisellä olisi suuri vaikutus; esimerkiksi läheiset ystävät. Kolmas piiri edustaa kavereita, joiden kanssa he tulevat toimeen. He esimerkiksi harrastavat samaa asiaa tai ovat kollegoja työpaikalla. Neljäs piiri edustaa ihmisiä, jotka ovat henkilöiden elämässä, koska heille maksetaan siitä. Kun tämä on tehty, osallistujia pyydetään pohtimaan näiden kahden tukipiirin välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä.

    Ohjeet: Käytä liitteessä 1 annettuja työkaluja.

    1. Selitä tukipiirin ympyrät käyttämällä keksittyä tapaustutkimusta, jonka olet mahdollisuuksien mukaan laatinut kokemustesi perusteella.

    2. Pyydä osallistujia miettimään elämäänsä ja kirjoittamaan ensimmäiseen piiriin elämänsä tärkeimmät asiat. Kyse voi olla esimerkiksi perheestä tai ystävistä.

    3. Toiseen piiriin osallistuja lisää asioita, jotka ovat hänelle hieman vähemmän tärkeitä, mutta joilla on silti suuri merkitys hänen elämässään. Tätä jatketaan kolmanteen ympyrään, mutta neljäs ympyrä on tarkoitettu vain palveluiden tuottajille ja ammattilaisille, joille maksetaan siitä, että he ovat mukana osallistujien elämässä.

    4. Kysy osallistujilta, kuinka kukin kaaviossa oleva henkilö tukee heitä. Millaista erilaista tukea he saavat?

    5. Pyydä osallistujia myös pohtimaan, miltä heidän tukipiirinsä näyttävät tapaustutkimukseen verrattuna ja miten tämä tieto vaikuttaisi heidän työhönsä tapaustutkimuksen yksilön kanssa.

    6. Piirrä tai kirjoita tapaustutkimuksen tukipiirin neljännen ympyrän ulkopuolelle tuki, josta kyseinen henkilö voisi hyötyä, mutta jota hänellä ei vielä ole. Tuki ei tarkoita vain muodollista tukea. Se voi olla ystävyyttä, taidetta, oppimista. Tämä on henkilön tulevaisuusympyrä. Onko olemassa keinoa, jolla häntä voi auttaa saavuttamaan tulevaisuusympyrässä olevat asiat? Annex:

    Tehtävä 4 : Henkilökeskeinen suunnitelma
    Tavoitteet: Henkilökeskeinen suunnittelu on jatkuva yksilöllinen suunnitteluprosessi, johon on tarkoitus sisällyttää yksilön unelmat ja toiveet ja muuntaa ne toimintasuunnitelmaksi. Henkilökeskeinen suunnittelu on tapa kuunnella ja käyttää yksilön odotuksia suuntaviivoina. Se keskittyy yksilön mieltymyksiin, vahvuuksiin ja kykyihin rajoitusten sijaan. Henkilökeskeisessä suunnittelussa organisoidaan ja käytetään luonnollisia tukia, kuten perhettä, ystäviä ja tuttavia, sekä yhteisön muodollisia tukia ja palveluita auttamaan yksilöitä heille tärkeiden asioiden saavuttamisessa.
    Materiaalit: henkilökeskeisen suunnitelman kaavio (liite), kynä
    Ohjeet: Ohjaaja täydentää henkilökeskeinen suunnitelman kaavion lisäämällä siihen erilaisia kysymyksiä. Niiden tarkoituksena on kerätä tietoja henkilöstä, mukaan lukien hänen taustatarinansa, unelmansa ja painajaisensa, vahvuutensa ja heikkoutensa sekä se, millaista tukea hän tarvitsee.
    Vaihe 1 – Historia
      Ohjaaja pyytää henkilöä kertomaan lyhyesti henkilöhistoriansa. Siihen tulisi sisältyä henkilön elämän kohokohdat, jotka ovat auttaneet muokkaamaan hänen elämäänsä. Tarvittaessa ohjaaja käyttää kysymyksiä saadakseen ryhmältä vastauksia:
      • Milloin ja missä olet syntynyt?
      • Onko sinulla veljiä tai sisaria?
      • Kerro erityisistä paikoista, joissa olet käynyt, tai asioista, joita olet tehnyt.
    Vaihe 2 – Unelmat
    Tässä osassa on kyse tulevaisuuden haaveista. Ohjaaja pyytää henkilöä miettimään lyhyen ja pitkän aikavälin unelmia ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Kysymys voi olla avoin, tai siinä voidaan keskittyä viiteen polkuun, jotka johtavat itsenäiseen tulevaisuuteen:
    • elinikäinen oppiminen
    • ihmissuhteet
    • vapaa-ajan mahdollisuudet
    • työllisyys
    • itsenäinen elämä
    Kaikki unelmat eivät ole realistisia tai mahdollisia toteuttaa, mutta ne antavat suunnan ja mahdollisen reitin lisäselvityksille toimintasuunnitelmaa varten – miksi tämä unelma on henkilölle tärkeä? Mitkä näkökohdat ovat mahdollisia toteuttaa?
    Vaihe 3 – Pelot ja painajaiset
    Mitä henkilö pelkää? Mitkä pelot erityisesti voivat olla esteenä unelmien toteutumiselle? Millaista tulevaisuutta on vältettävä? Pelot voivat olla yksittäisiä, kuten ”palovamman saaminen keittiön liedestä”, tai yleisempiä, kuten ”olla väärinymmärretty.
    Vaihe 4 – Tietoa minusta
    Missä henkilö on taitava? Kuvaile henkilöä mahdollisimman monella tavalla. Ohjaaja voi käyttää monenlaisia kysymyksiä, kuten:
    • Mitkä ovat lempipuuhiasi?
    • Lempiruoka/-kirjat/-harrastukset?
    • Millaisia taitoja ja kykyjä sinulla on?
    • Millaisia vahvuuksia tai lahjoja sinulla on?
    Vaihe 5 – Tarpeet
    Viimeisessä vaiheessa ohjaaja ja henkilö tarkastelevat tähän mennessä keräämiään tietoja ja priorisoivat ne.
    • Tunnista tärkeimmät ideat ja teemat neljästä edellisestä vaiheesta.
    • Mihin suuntaan henkilön on nyt edettävä?
    • Mieti henkilön toiveita, vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita ja luettele toimia, mahdollisuuksia ja tukea, joita hän tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa.
    Laadi tämän pohjalta luettelo toimista, jotka on toteutettava näiden tarpeiden täyttämiseksi. Pohdintaa: Harjoituksen päätteeksi ohjaaja voi esittää seuraavan kysymyksen: ”Miltä sinusta tuntuu nyt harjoituksen lopuksi?” Oheisessa taulukossa on ohjaajalle vinkkejä harjoituksen onnistuneeseen johtamiseen.

    Käskyt

    • Kirjoita täsmälleen se, mitä ihmiset sanovat.
    • Luo rento ilmapiiri.
    • Laadi toimintasuunnitelma.
    • Ole opas, joka kuuntelee herkällä korvalla.
    • Arvosta kaikkien panosta.
    • Ole positiivinen.
    • Tee tästä jatkuva prosessi

    Kiellot

      • Älä keskeytä osallistumista.
      • Älä ole määräilevä johtaja.
      • Älä kritisoi ihmisten kommentteja siitä, mitä ihmiset sanovat.
      • Älä kiirehdi prosessia.
      • Älä unohda seurata jokaista kommenttia.

      • Älä tarkastele prosessia kertaluonteisena tapahtumana

    .

    Annex:

    PERSON CENTRED PLAN