Positiivinen mielenterveys / Henkinen hyvinvointi on voimavara, joka on elimellinen osa yksilön terveyttä ja hyvinvointia. Sitä on kuvattu useilla eri tavoilla. Yhteistä kuvauksille on, että niissä korostetaan, eri painotuksin, yksilön

henkisten voimavarojen merkitystä (esimerkiksi toimintakykyä voittaa vastoinkäymisiä)

mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämään,

elämänuskoa ja kokemusta oman elämän hallinnasta,

tyydyttäviä ihmissuhteita, ja

henkilökohtaiseen kehittymiseen (esimerkiksi omanarvontuntoa ja itseluottamusta)

Positiivinen mielenterveys voidaan ymmärtää hyvinvoinnin tunneperustaisena, psykologisena, sosiaalisena, fyysisenä (fyysinen terveys ja kunnon ylläpitäminen) ja henkisenä sekä hengellisenä (elämän mielekkyys) ulottuvuutena.

Positiivisen mielenterveyden käsite siirtää huomion pois sairauksista ja ongelmista. Tämä tarkoittaa sitä, että mielenterveys on paljon muuta kuin mielenterveysongelmien puutetta. Yksilön mielenterveyden kehittyminen on mahdollista, vaikka hänellä olisi samanaikaisesti mielenterveyden ongelmia. Tutkimuksissa positiivisen mielenterveyden on havaittu olevan yhteydessä fyysiseen terveyteen, elämänlaatuun, opintomenestykseen ja omasta fyysisestä terveydestä huolehtimiseen.

Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

• https://thl.fi/en/web/mental-health/mental-health-promotion/positive-mental-health

Viimeisten parin vuosikymmenen aikana tutkijat ovat lisääntyvässä määrin kiinnittäneet huomiota yksilöä stressiä aiheuttavissa elämäntilanteissa suojaaviin ja stressiä vastustaviin tekijöihin. (Geyer 1997) Terveyttä tuottava (salutogeneettinen) viitekehys syntyi vastauksena yksilöiden sairastamisen kohtaamiseen. Sen mukaan huomion keskipisteessä pitäisi olla hyvinvoinnin edistäminen, eivät sairaudet ja taudit. Tämä viitekehys kuuluu positiiviseen psykologiaan ja se muodostaa ennaltaehkäisevän toiminta- ja ajatusmallin sairausmallin sijaan. Sosiologian professori Aron Antonowsky (1923-1994) loi termin salutogenesis ja kehitti sen teoriaa sekä ymmärrystä yksilön kokonaisvaltaiseksi kokemisesta ja yleisistä sairastumista ehkäisevistä voimavaroista. (Antonowsky 1987). ”Yhtenäisyyden”, koherenssin, tunteessa yksilöt rakentavat todellisuutta itselleen ymmärrettäväksi elämän ilmiöiden (ja itsensä) käsitettävissä, hallittavissa ja merkityksellistettävissä olevien näkökulmien avulla. Käsitettäväksi teemme asioita muokkaamalla saamaamme informaatiota ja tietoa järjestyneeksi, johdonmukaiseksi (ei kaoottiseksi eikä ristiriitaiseksi) kokonaisuudeksi. Hallittaviksi teemme asioita oivaltamalla, että meillä on käytettävissämme ne voimavarat, mitä kulloinenkin elämäntilanne meiltä vaatii. Merkityksen antamisessa me tunnistamme elämäntilanteiden ja elinolosuhteiden tärkeitä tekijöitä, sitä, minkä koemme tiedollisesti ja tunneperäisesti merkitykselliseksi. Siirtyminen sairauskeskeisestä terveyskeskeiseen viitekehykseen yhteiskunta- ja terveystieteissä on johtanut mittavaan tutkimustoimintaan. Uudet teoriat tekevät ymmärrettäviksi yksilön eheyden suhdetta hänen hyvinvointiinsa, persoonallisuuteensa ja kielteisiin tunneilmauksiinsa. Luonnollisesti Antonowskin kehittämää teoriaa ja siitä seurannutta tutkimussuuntausta on myös arvosteltu sen keskeneräisyydestä, mikä on tyypillistä uusien tutkimuksellisten löytöjen kohdalla. Antonowsky, Aaron: Unraveling The Mystery of Health. How People Manage Stress and Stay Well. San Francisco, Jossey-Bass Publishers, 1987. Ann Marie Kerr Hutchinson: Meaning in life and sense of coherence as predictors of coping among young adults. Dissertation in Psychology in the Faculty of Humanities, University of Johannesburg, 2005.

Pohdi omaa elämäntarinaasi suhteessa edellä esitettyyn positiiviseen mielenterveyden määrittelyyn ja terveyttä tuottavaan viitekehykseen nähden.