Henkilökohtaiset kokemukseni hyvinvoinnin edistämisestä taidehankkeiden avulla koskevat lähinnä teatteritoimintaa, musiikkia ja niiden yhdistämistä. Nämä kokemukset ulottuvat 1990-luvun jälkipuolen suomalaiseen vankeinhoitoon. Keravan nuorisovankilan apulaisjohtajana vastasin videoteatterihankkeen toteutuksesta suomalaisten nuorisovankien, ulkomaalaisten vankien, Teatterikorkeakoulun täydennyskoulutettavien ammattinäyttelijöiden ja englantilaisen teatteriohjaaja Allen Owensin kanssa. Tuo onnistunut kokemus osoitti, miten taiteet voivat tuoda myönteistä muutosta vankien elämään ja mielenterveyteen. Uskon, että se vaikutti myös ammattitaiteilijoiden itseymmärrykseen. Runsasta vuosikymmentä myöhemmin vastasin kahdesta musiikkiteatterihankkeesta, missä ammattinäyttelijät, teatteriohjaaja, ammattirockmuusikot, nuoret musiikkia tekevät ja aikuiset mielenterveyskuntoutujat kirjoittivat yhdessä ja esittivät musiikkiteatteriesityksen – jälkimmäisen Lahden kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.
Miksi taiteet ovat tärkeitä mielenterveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä? Teatterin tekemisen näkökulmasta, vastaukseni on ilmeinen – ja ehkä myös omaperäisen sosiologinen. Nimittäin suuressa osassa arkielämäämme perheessä ja työyhteisöissä vakiintuneen roolin esittäminen näyttelee suurta osaa. Usein näihin rooleihin jähmettyminen heikentää monien yksilöiden ja perheenjäsenten mielenterveyttä. Mielenterveysongelmathan ovat vain suhteellisessa määrin yksilön omaisuutta – vaikka sairastuneissa perhe- ja työyhteisöissä pyrittäisiin muuta uskottelemaan. Jokaisessa traumatisoituneessa perheessä on yleensä tilaa yhdelle, jonka roolina on ”näytellä hullua”.
Teatteria tehtäessä yksilö ja teatteria tekevä työryhmä voivat ottaa etäisyyttä noista opituista rooleista. Merkityksellisemmiksi ja terveyttä tuottavammaksi taiteellisen yhteistyön tulokset tulevat, mitä lähempänä niissä käsiteltävät ilmiöt ovat osallistujien elämää. Tässä mielessä teatterin tekeminen voi olla läheistä sukua kokemusasiantuntemukselle! Tämän lisäksi, merkityksellisen hankkeen tekeminen yhdessä on sosiaalisesti arvokasta tekijöilleen, minkä osallistuva yleisö pääsee jakamaan, kokemaan ja nauttimaan. Sitä paitsi teatterin tekeminen voi välillä olla myös varsin hauskaa hommaa!
On tärkeää korostaa, ettei tällaisten hankkeiden pitäisi rajoittua minkään taideterapian viitekehykseen – tai että taidetta tehtäisiin niin sanotusti ensisijaisesti taiteilijoiden itsensä vuoksi. Päinvastaisesti, taidehankkeiden toteuttaminen taiteen (ja niiden markkinoiden) ehdoilla syventävät huomattavasti osallistujien voimaantumista ja oman elämänhallinnan vahvistumisen mahdollisuuksia. Oleellista on, että hankkeiden tuotokset ovat yleisöjen tavoitettavissa asianmukaisissa paikoissa: julkisten ja muiden ammattiteattereiden näyttämöillä maksavan yleisön edessä, vastaavissa taidegallerioissa, musiikkiklubeilla, jne.
Lisämateriaalia
Houni, Pia; Turpeinen, Isto; & Vuolasto, Johanna (toim). TAIDETTA! Kulttuurihyvinvoinnin käsikirja. Taiteen edistämiskeskus (TAIKE). Helsinki 2020.
https://www.taike.fi/documents/10921/1332027/Taidetta%21+Kulttuurihyvinvoinnin+k%C3%A4sikirjan+uudistettu+laitos/95970ba6-302c-5e63-f483-8fea9a5ec857
