COMMUNITY-ORIENTATION-STAGE_6

RMH TRAINING

Parhaimmillaan luonto poistaa kielteisiä tunteitamme ja auttaa meitä suuntautumaan kohti myönteisiä asioita.

Biofiliahypoteesin (BH) mukaan ihmiset ovat geneettisesti altistuneet viehtymään luonnosta. Sisäsyntyisesti ihmiset pitävät luonnosta. Ajatuksen siitä, että luonto vetää ihmisiä puoleensa ja että tarvitsemme luontoa, esitti tyhjentävästi Edward O. Wilson teoksessaan Biophilia (1984).

Tätä ajatusta on sovellettu monille tutkimusaloille. BH:ta on käytetty tukemaan käsitystä, että ihmiset elävät terveemmin ollessaan tiiviimmin yhteydessä luontoon. Hypoteesista on tullut suosittu vihreässä suunnittelussa, kierrätyksessä ja ympäristöystävällisessä arkkitehtuurissa.

Tutkija Roger Ulrich kehitti stressin vähentämisen teoriaa (Stress Reduction Theory, lyh. SRT) vuonna 1991. Teoria perustui moniin sairaaloissa tehtyihin empiirisiin tutkimuksiin. Sen tarkoituksena oli selittää tunneperäisiä ja fyysisiä reaktioitamme. Teorian mukaan luontoa jäljittelevien näkymien – viheralueiden ja vesistöjen – katseleminen luovat myönteisiä mielenkiinnon, nautinnon ja mielenrauhan tunteita. Luonnolla ja luontonäkymillä on korjaavaa vaikutusta, mikä helpottaa stressiä aiheuttavan tilanteen vaikutuksia kehossamme ja mielessämme. Näkymien katselulla havaittiin olleen nopea ja spontaani myönteinen vaikutus.

Rachel & Stephen Kaplanin huomion palauttamisen teorian (Attention Restoration Theory, lyh. ART) mukaan henkistä uupumusta ja keskittymiskyvyn puutetta voidaan kehittää viettämällä aikaa luonnossa ja katsomalla luontomaisemia. Aivojen kyky keskittyä määrättyyn ärsykkeeseen tai tehtävään on rajallinen, mikä johtaa välittömään huomiokyvyn heikentymiseen. ART:in mukaan luontoympäristöihin altistuminen rohkaisee ponnistelusta vapaata aivotoimintaa, mikä siten sallii yksilön toipumista ja täydentää aivojen keskittynyttä toimintakykyä. (Kaplan & Kaplan 1989 & 1995:

Ohly, Heather et. al.: Huomion palauttamisen teoria: Systemaattinen katsaus luonnonympäristöille altistumisen mahdollisuuksista palauttaa tarkkaavaisuutta. Journal of Toxicology and Environmental Health, Part B: Critical Reviews. Volume 19, No. 7, 2016, pp. 305-343. https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/10937404.2016.1196155

Kaplaneiden teorian mukaan luontoympäristöiltä edellytetään neljää ominaisuutta, jotta niillä olisi edellä kuvatun kaltaista palauttavaa vaikutusta:

Laajuus: mahdollisimman suuri ala ympäristöön ”sulautumiseksi” (to feel immersed in the environment).
Siirtyminen muualla: pakoreitin tarjoaminen tavanomaisista arkitoiminnoista.
Helppo viehtyminen: luonnon ominaispiirteet vangitsevat yksilön huomion vailla ponnistuksia.
Yhteensopivuus: yksilöt ovat valmiiksi kiinnostuneita ja kunnioittavat luontoympäristöjä.

Näistä ominaisuuksista keskeisimpänä pidetään helppoa viehtymistä, kolmen muun tekijän tukiessa sitä. (ref. Ohly, Heather et. al. 2016) Kyseisten em. tutkimustulosten perusteella asumisympäristöjen viheralueet voivat olla hyödyllisiä lasten älylliselle ja toiminnalliselle kehitykselle kaupunkioloissa. Siten tulokset ovat merkittäviä politiikan tekijöille ja kaupunkisuunnittelijoille, jotta lasten kehittymiselle voidaan luoda mahdollisimman hyvät ympäristöolot. Oletuksena on myös, että syrjäytymisvaarassa olevat tai taloudellisessa niukkuudessa elävät hyötyvät enemmän palauttavista vaikutuksista. Koska kaupunkipuisto on kaikille vapaata aluetta, sen virkistysmahdollisuuksien kehittäminen voi erityisesti hyödyttää niitä ihmisiä, joilla ei ole vastaavaa mahdollisuutta osallistua maksulliseen vapaa-ajan viettotoimintaan. Viheralueihin lähettyvillä elävät ihmiset kärsivät vähemmän terveydenhoidon toimintaan liittyvästä epätasa-arvosta. Viheralueet ja puistot tasoittavat hyvinvointikuiluja. Tuoreen tutkimuksen mukaan maaseutuympäristössä (tunnusmerkkeinään: luonnonvaraisen kosteuden, hedelmäpuiden, marjaviljelmien, laidunmaiden, luonnonmukaisen laiduntamisen sekä maan, missä maanviljely yhdistyy merkittävästi luonnonmukaiseen aluskasvillisuuteen ja luonnonmetsiin) asuminen elämän varhaisvaiheessa on käänteisessä suhteessa ykköstyypin diabeteksen sairastumisriskiin. (Nurminen et al. 2021) Luonto ei ainoastaan kehitä terveyttä, se auttaa ihmisiä tuntemaan elämänsä onnellisemmaksi. Lähde: Varpu Wiens, RMH Online training: Promoting Welfare and Citizenship in Rural Communitites, 9 juin 2021.

Malinen, Henna; Finel, Nufar; Tiitu, Maija; Vierikko, Kati Vierikko; Tuhkanen, Eeva-Maria & Sinkkonen, Aki: Elämänmittainen lähivihreäpolku. Tietopaketti lähiluonnon hyvinvointivaikutuksista. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus 2020. Tietopaketti on tuotettu osana ympäristöministeriön Kestävä kaupunki -ohjelman haastekimpputyötä. Haastekimpputyössä tunnistetaan kaupunkien yhteisiä kestävyyshaasteita ja edistetään niiden ratkaisuja yhteistyössä kestävien kaupunkien kehittäjien kanssa. Tietopaketin tavoite on edistää viherympäristön hyvinvointivaikutuksia koskevan tutkimustiedon käyttöönottoa ja hyödyntämistä kuntien ja kaupunkien kehitystyössä sekä innostaa tekoihin lähiluonnon hyvinvointihyötyjen lisäämiseksi.

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162679/Elamanmittainen_lahivihrea_tietopaketti.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Tyrväinen, Liisa; Lanki, Timo; Sipilä, Raija & Komulainen, Jorma: Mitä tiedetään metsän terveyshyödyistä? Duodecim 134 (13): sivut 1397–1403, 2018. Katsaukseen on koottu tutkimustietoa metsän terveyshyödyistä, erityisesti metsäkäyntien vaikutuksista mielialaan ja fysiologiaan, vihreässä ympäristössä asumisen vaikutuksista sekä tutkituista hyödyistä sairauksien hoidossa. Metsä on tyypillisin ja käytössä suosituin suomalaisten luontoympäristö. Tutkimusnäyttö metsässä liikkumisen ja oleskelun myönteisistä vaikutuksista terveillä henkilöillä on melko vahvaa erityisesti psykologisten vaikutusten osalta. Sen sijaan tutkimustietoa vaikutuksista sairauksien hoidossa on vähän. Metsän terveyshyödyissä on merkittävää potentiaalia erityisesti kansanterveyden edistämisessä ja sairauksien ehkäisyssä. Lisää tutkimustietoa tarvitaan esimerkiksi luontokäynnin vaikutuksen kestosta, annos-vastesuhteesta, yksilöllisistä eroista ja terveyshyötyjen pitkäaikaisvaikutuksista. Tasokkaita ja pitkäkestoisia tutkimuksia tarvitaan myös luonnon hyödyntämisessä sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa.

https://www.duodecimlehti.fi/duo14421

Jäppinen, Jukka-Pekka; Tyrväinen, Liisa; Reinikainen, Martina & Ojala, Ann: Luonto lähelle ja terveydeksi. Ekosysteemipalvelut ja ihmisen terveys. Argumenta-hankkeen (2013–2014) tulokset ja toimenpidesuositukset. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 35/2014. Ekosysteemipalvelut ja ihmisen terveys -hankkeen järjestämissä tilaisuuksissa on monipuolisesti tuotu esille luontoon perustuvien ekosysteemipalvelujen kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia edistäviä ja sairauksia ennalta ehkäiseviä vaikutuksia. Hankkeen tärkeimpänä tuloksena ehdotetaan, että Suomessa toteutetaan kymmenvuotinen Luonto lähelle ja terveydeksi – Kansallinen luonto ja hyvinvointi -ohjelma (2015–2025), joka sisältää kansallisen toimenpideohjelman ja monitieteisen tutkimusohjelman. Tutkimustiedolla ja siihen perustuvalla osaamisella voidaan edistää kansalaisten terveyttä sekä ehkäistä kansansairauksia ja syrjäytymistä. Ehdotusten toteuttaminen edistäisi osaltaan luontoon perustuvien palvelujen ja liiketoiminnan kehittämistä ja lisäisi yritystoiminnan sekä työllisyyden mahdollisuuksia.

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/153461

Ylilauri, Martta & Yli-Viikari, Anja (toim): Kohti luonnollista hyvinvointia – Näkökulmia luontoperustaisen toiminnan kehittämiseen. Levón-instituutin julkaisuja, 143. Vaasan yliopisto 2019. Moniin yhteiskuntamme hyvinvointihaasteisiin on löydettävissä tukea luontoon perustuvista toimintamuodoista. Tämä julkaisu kokoaa yhteen 35 suomalaisen Green Care -tematiikasta kiinnostuneen tutkijan, kehittäjän sekä ammatillisen asiantuntijan puheenvuorot, joissa pureudutaan alan ajankohtaiseen tutkimustietoon ja käsitteisiin sekä pohditaan luonto- ja eläinavusteisen toiminnan tarpeita ja tulevaisuuden mahdollisuuksia suomalaisessa yhteiskunnassa. Julkaisun alkuosan puheenvuorot käsittelevät luonnon merkitystä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä.

https://osuva.uwasa.fi/bitstream/handle/10024/8172/978-952-476-861-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Tuohimetsä, Saara & Rantanen, Marja: Puutarhan iloa ja voimaa Green Care puutarhassa. Luonnonvarakeskus, numero 16/2018. Helsinki 2018. Green Care on luontoon tukeutuvien menetelmien ammatillista, vastuullista ja tavoitteellista hyödyntämistä hyvinvointipalvelujen tuottamisessa. Puutarha on perinteinen ja hyvä ympäristö tuottaa ihmisille hyvinvointia edellä mainitun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Green Care -määritelmän mukaisesti. Suomalainen Green Care jakautuu sosiaali- ja terveyspalvelujen luontohoivaan sekä virkistystä ja kasvatuspalveluja tarkoittavaan luontovoimaan. Tämä julkaisu on kirjoitettu osana Maaseuturahaston rahoittamaa hanketta Luontolähtöisiä Palveluita Keski-Suomesta (LuoKSe) 2016–2018. Julkaisussa käymme läpi erilaisia puutarhaympäristöjä Green Care toimintaympäristöinä luontohoivan ja luontovoiman tulokulmista. Yhteisöllinen puutarhatoiminta kiinnostaa ihmisiä. Työllistämispalveluissa puutarha Green Care on jo muodostunut toimintamalliksi. Lisäksi palveluasumisen pihoissa on alettu nähdä luonnon hyvinvointivaikutusten ja Green Care -näkökulman hyötyjä. Toiminnallisen Green Caren tuominen erilaisille käyttäjäryhmille esimerkiksi hoitolaitoksiin ei sen sijaan ole vielä vakiinnuttanut asemaansa, vaikka puutarhan nähdään olevan sosiaalinen tila, ja sen aktiivisella ja passiivisella käyttämisellä nähdään saavutettavan elämänhallintaa ja toimintakykyä lisääviä vaikutuksia. Puutarhalähtöisen Green Caren materiaalit ovat kaikkien saavutettavissa. Tämä opas pyrkii madaltamaan näiden mahdollisuuksien kokeilua ja käyttöönottoa osaksi hyvinvoivaa arkea.

https://jukuri.luke.fi/handle/10024/541779